8.9.2015

Perustelut

I Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Oikeudenkäynnin ensimmäinen vaihe

1. Helsingin maistraatti on hakemuksessaan 30.4.2010 Helsingin käräjäoikeudessa pyytänyt, että alaikäiselle lapselle, 23.1.2009 syntyneelle C:lle määrätään edunvalvojan sijainen edustamaan lasta ja valvomaan hänen etuaan ja oikeuttaan isyyden selvittämistä ja mahdollista isyyden kumoamista koskevissa oikeustoimissa.

2. C on vanhempiensa A:n ja D:n yhteishuollossa ja lisäksi hänen oheishuoltajinaan ovat A:n vanhemmat. Maistraatin hakemus on perustunut B:n ilmoitukseen, jossa hän on kertonut, että hän oli elänyt avoliitossa ja ollut sukupuoliyhteydessä A:n kanssa sellaisena aikana, jolloin lapsi on voinut tulla siitetyksi. B on käräjäoikeudessa yhtynyt maistraatin hakemukseen. A ja hänen myötäpuolensa ovat puolestaan vastustaneet hakemusta.

3. Käräjäoikeus on 2.3.2011 antamallaan päätöksellä jättänyt hakemuksen tutkimatta, koska maistraatilla ei ole ollut puhevaltaa asiassa.

4. Maistraatin ja B:n valituksen johdosta hovioikeus on 21.11.2011 antamassaan päätöksessä katsonut, että käräjäoikeuden olisi pitänyt ottaa maistraatin hakemus tutkittavakseen. A ja hänen myötäpuolensa ovat tehneet oikeudenkäyntiväitteen myös B:n muutoksenhakuoikeudesta, minkä johdosta hovioikeus on katsonut, ettei B:llä ole holhoustoimesta annetun lain (holhoustoimilaki) 72 §:n ja 80 §:n nojalla ollut oikeutta panna vireille edunvalvojan sijaisen määräämistä koskevaa asiaa käräjäoikeudessa eikä hakea muutosta käräjäoikeuden päätökseen. B:llä ei myöskään ollut asianosaisasemaa isyyden kumoamista koskevassa asiassa. Hänen kuulemisensa oli kuitenkin keskeisessä asemassa, kun arvioitiin lapsen etua isyyden kumoamista koskevassa asiassa ja sitä edeltävässä edunvalvojan määräämistä koskevassa asiassa. Hovioikeus on näillä perusteilla katsonut, että myös edunvalvojan määräämistä koskevassa asiassa annettava ratkaisu tulee olemaan oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 10 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla voimassa B:n hyväksi tai häntä vastaan ja että B:llä on ollut muutoksenhakuoikeus. Hovioikeus on kumonnut käräjäoikeuden päätöksen ja palauttanut asian käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

5. Korkein oikeus on 1.3.2012 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n ja hänen myötäpuoltensa valituslupahakemuksen. He olivat muutoksenhakemuksessaan pyytäneet hovioikeuden päätöksen kumoamista sillä perusteella, että maistraatilla ei ollut puhevaltaa asiassa. Sen sijaan muutoksenhaku ei ollut koskenut hovioikeuden päätöstä B:n muutoksenhakuoikeuden osalta.

Asian palauttamisen jälkeinen käsittely

6. Käräjäoikeus on asian palauttamisen jälkeen antamassaan päätöksessä 5.9.2012 katsonut, ettei edunvalvojan sijaisen määrääminen ollut lapsen edun mukaista, ja on sen vuoksi hylännyt maistraatin hakemuksen. Maistraatti on tyytynyt käräjäoikeuden päätökseen.

7. B on valituksessaan hovioikeudelle edelleen vaatinut edunvalvojan sijaisen määräämistä. A ja hänen myötäpuolensa ovat uudistaneet väitteen B:ltä puuttuvasta muutoksenhakuoikeudesta ja vaatineet valituksen jättämistä sen vuoksi tutkimatta. Toissijaisesti he ovat vaatineet valituksen hylkäämistä.

8. Hovioikeus on B:n muutoksenhakuoikeutta koskevan väitteen johdosta viitannut kohdassa 4 selostettuun 21.11.2011 antamaansa päätökseen ja lausunut, että siinä oli jo lainvoimaisesti ratkaistu kysymys B:n oikeudesta hakea muutosta käräjäoikeuden päätökseen. Tällä perusteella hovioikeus on jättänyt B:n muutoksenhakuoikeutta vastaan tehdyn väitteen uudelleen tutkimatta ja ottanut B:n valituksen tutkittavakseen.

9. Pääasiassa hovioikeus on punninnut lapsen edusta esitettyä selvitystä kokonaisuudessaan ja katsonut, että lapselle on määrättävä edunvalvojan sijainen pyydetyllä tavalla.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

10. Korkeimmassa oikeudessa on ensin ratkaistava, estääkö hovioikeuden 21.11.2011 antama päätös tutkimasta A:n ja hänen myötäpuoltensa hovioikeudessa uudelleen esittämän väitteen B:ltä puuttuvasta muutoksenhakuoikeudesta. Jos vastaus on kieltävä, sen jälkeen on ratkaistava, onko lapsen isänä itseään pitävällä B:llä ollut oikeus hakea muutosta edunvalvojan sijaisen määräämistä koskevassa asiassa annettuun käräjäoikeuden päätökseen.

II Hovioikeuden muutoksenhakuoikeutta koskevan ratkaisun sitovuudesta

11. Korkein oikeus toteaa, että palauttamista koskeva ratkaisu ei ole lopullinen asiaratkaisu vaan palautuksen jälkeen asian käsittely jatkuu alemmassa oikeudessa. Sellaiset oikeudenkäyntimenettelyä koskevat ratkaisut, jotka eivät merkitse oikeudenkäynnin päättymistä ja sen vuoksi rinnastu aineelliseen ratkaisuun, eivät ole yleensä sitovia niin, ettei niistä voitaisi poiketa saman oikeudenkäynnin aikana. Yleiset periaatteet tuomion oikeusvoimasta koskevat lähtökohtaisesti vain lainvoimaisen tuomion sitovuutta suhteessa toiseen oikeudenkäyntiin. Oikeudenkäyntiin liittyvät ratkaisut eivät voi uudessakaan oikeudenkäynnissä olla sitovia ainakaan silloin, kun prosessuaalinen tilanne on muuttunut. Myöskään ratkaisujen perustelut eivät saa oikeusvoimaa.

12. Oikeudenkäyntiaineisto ja muutoksenhakutilanne voivat myös palautuksen jälkeisessä asian jatkokäsittelyssä muuttua toiseksi, niin kuin käsillä olevassa tapauksessa on tapahtunutkin. Korkein oikeus toteaa, että hovioikeuden aikaisempi päätös B:n muutoksenhakuoikeutta koskeneesta prosessiväitteestä on koskenut vain tuolloista muutoksenhakutilannetta, jossa toisena muutoksenhakijana oli asian vireille pannut maistraatti. Myös asian vireilläolo on asian käräjäoikeuteen palauttamisen johdosta jatkunut keskeytyksettä. Korkein oikeus katsoo, että hovioikeus ei ole ollut sidottu aikaisempaan prosessiväitettä koskeneeseen ratkaisuunsa. Hovioikeuden ei olisi pitänyt tällä perusteella jättää A:n myötäpuolineen tekemää väitettä B:n muutoksenhakuoikeudesta tutkimatta.

13. B on valituksen johdosta antamassaan vastauksessa Korkeimmassa oikeudessa esittänyt käsityksensä omasta muutoksenhakuoikeudestaan. Huomioon ottaen asian kiireellinen luonne, Korkein oikeus asian selvitettyyn tilaan nähden ja viivytyksen välttämiseksi ottaa kysymyksen B:n muutoksenhakuoikeudesta hovioikeudessa välittömästi ratkaistavakseen.

III Onko biologisena isänä itseään pitävällä itsenäinen muutoksenhakuoikeus

Edunvalvojan sijaisen määräämistä koskevat säännökset

14. Holhoustoimilain 4 §:n 1 momentin mukaan alaikäisen edunvalvojina ovat hänen huoltajansa, jollei jäljempänä toisin säädetä. Lain 11 §:n 1 momentin mukaan jos edunvalvoja on esimerkiksi 32 §:n 2 momentissa mainitusta syystä tilapäisesti estynyt hoitamasta tehtäväänsä, tuomioistuin voi määrätä hänelle sijaisen. Viitatun lainkohdan mukaan edunvalvoja ei saa edustaa päämiestään, jos vastapuolena on edunvalvoja itse tai edunvalvojan puoliso. Tämänkaltainen tilanne syntyy isyyden kumoamisoikeudenkäynnissä, jossa kannetta ajavan lapsen vastapuolina ovat hänen äitinsä ja tämän aviomies.

15. Lain 72 §:n 1 momentin mukaan edunvalvojan määräämistä koskevan hakemuksen voi tehdä holhousviranomainen tai se, jonka edun valvomisesta on kysymys, taikka tämän edunvalvoja, vanhempi, aviopuoliso, lapsi tai muu läheinen. Pykälän 2 momentin mukaan asian, joka koskee edunvalvojan määräämistä alaikäiselle, voi panna vireille myös alaikäisen huoltaja ja sosiaalihuoltolain 6 §:ssä tarkoitettu toimielin. Lain esitöiden (HE 146/1998 vp s. 64) mukaan lainkohdassa tarkoitettu läheinen voi olla esimerkiksi henkilö, jonka kanssa asianomainen elää avioliittoon rinnastuvassa suhteessa. Pelkkä sukulaisuussuhde ei sitä vastoin riitä puhevallan perusteeksi muissa kuin lain nimenomaisesti mainitsemissa tapauksissa.

16. Holhoustoimilain 80 §:n mukaan tuomioistuimen päätökseen asiassa, joka koskee edunvalvojan määräämistä, saa hakea muutosta jokainen, jolla 72 §:n mukaan on oikeus panna asia vireille.

Kannevalta isyyden kumoamista koskevassa asiassa

17. Voimassa olevan isyyslain (700/1975) 2 §:n mukaan aviomies on lapsen isä, kun lapsi on syntynyt avioliiton aikana. Lain 35 §:n 1 momentin mukaan isyyden kumoamista koskevan kanteen voi nostaa aviomies, äiti tai lapsi. Lapsen isänä itseään pitävällä miehellä ei siten ole mahdollisuutta nostaa kannetta aviomiehen isyyden kumoamiseksi.

18. Voimassa oleva isyyslaki tulee kumotuksi 1.1.2016 voimaan tulevalla uudella isyyslailla (11/2015). Uuden isyyslain 41 §:n 2 momentin ja 42 §:n 2 momentin mukaan isänä itseään pitävällä miehellä on tietyin edellytyksin oikeus nostaa kanne aviomiehen isyyden kumoamiseksi. Nämä säännökset eivät kuitenkaan lain 66 §:n 2 momentin mukaan tule sovellettaviksi, jos lapsi on syntynyt ennen 1.1.2016. Lain esitöissä (HE 91/2014 vp s. 63) siirtymäsäännöstä on perusteltu sillä, että nykyisen isyyslain mukaan perheenjäsenet ovat voineet luottaa siihen, että lapsen sukuasemaa ei perheen ulkopuolisten toimesta riitauteta, mitä luottamusta on tarpeen suojata.

19. Lapsella itsellään on 15 vuotta täytettyään oikeus nostaa isyyden kumoamista koskeva kanne. Lapsen edunvalvojalla ei sen sijaan ole yleistä kelpoisuutta edustaa lasta hänen henkilökohtaisissa asioissaan. Poikkeuksellisesti lapsen edunvalvoja voi nostaa tällaisen kanteen 15 vuotta nuoremman lapsen puolesta. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2002:13 todennut, että vaikka isyyden kumoamisesta päättäminen ei pääsääntöisesti kuulu edunvalvojan edustusvallan piiriin, saattaa kuitenkin syntyä tilanteita, joissa lapsen etu välttämättä vaatii kanteen nostamista jo ennen kuin hän täyttää 15 vuotta. Tällöin tuomioistuimen tulee kaiken asiassa esitetyn perusteella arvioida, edellyttääkö lapsen etu isyyden kumoamiskanteen nostamista ja edunvalvojan sijaisen määräämistä huolehtimaan kanteen ajamisesta. Kyseisessä tapauksessa hakemuksen oli tehnyt lapsen äiti, jolla on oikeus panna vireille lapsen edunvalvontaa koskeva asia.

20. Uuden isyyslain 42 §:n 1 momentin nimenomaisen säännöksen mukaan 15 vuotta nuoremmalle lapselle voidaan määrätä edunvalvoja lapsen kanneoikeuden käyttämistä varten, jos siihen on lapsen edun kannalta erittäin painava syy. Lain esitöissä (HE 91/2014 vp s. 55) esimerkkinä erittäin painavasta syystä on mainittu tilanne, jossa lapsen ja oikeudellisen isän välille ei ole muodostunut sosiaalista isän ja lapsen suhdetta, kun taas lapsen biologisella isällä ja lapsella on jo läheinen ja lapselle tärkeä suhde toisiinsa.

Väliintuloa koskevat säännökset

21. Oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 8 §:n mukaan, jos joku, joka ei ole asianosaisena oikeudenkäynnissä, väittää, että asia koskee hänen oikeuttaan, ja esittää todennäköisiä syitä väitteensä tueksi, hän saa osallistua väliintulijana jommankumman asianosaisen puolella oikeudenkäyntiin.

22. Vakiintuneen tulkinnan mukaan väliintulijaksi pyrkivällä tulee olla hyväksyttävä oikeudellinen intressi päästä ulkopuolisena vaikuttamaan oikeudenkäynnin lopputulokseen. Korkein oikeus on ratkaisukäytännössään (KKO 2008:30, kohta 6) esimerkiksi katsonut, ettei pelkästään oikeudenkäynnin väitetystä tarkoituksesta voinut johtua, että asia oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 8 §:ssä tarkoitetulla tavalla koski väliintulijaksi haluavan oikeutta, vaikka asiassa annettava tuomio saattoi sinänsä olla väliintulijaksi haluavan tahon intressien vastainen. Ratkaisussa merkitystä on annettu myös sille, ettei väliintulijaksi halunnut taho olisi voinut ajaa itsenäistä kannetta asiassa sekä sille, että asianomaisella oli joka tapauksessa tarvittaessa ollut käytettävissään muita tehokkaita oikeussuojakeinoja, joilla se oli voinut valvoa taloudellisia ja muita oikeuksiaan.

23. Oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan väliintulijalla on oikeus toimia oikeudenkäynnissä asianosaisen tavoin. Hän ei kuitenkaan saa muuttaa kannetta eikä ryhtyä muuhun toimeen, joka on ristiriidassa asianosaisen suorittaman toimen kanssa, eikä muutoin kuin asianosaisen ohella hakea muutosta tuomioon tai päätökseen (sivuväliintulija). Pykälän 2 momentin mukaan jos tuomio on voimassa väliintulijan hyväksi tai häntä vastaan samalla tavoin kuin jos se olisi annettu oikeudenkäynnissä, jossa hän itse olisi ollut asianosaisena, hänellä on kuitenkin asianosaisen asema oikeudenkäynnissä (itsenäinen väliintulija). Tällaisella väliintulijalla on siis itsenäinen muutoksenhakuoikeus.

24. Lain esitöiden mukaan väliintulijalla on tällainen asianosaisen asema oikeudenkäynnissä, jos hänen hyväkseen tai vahingokseen annettava tuomio on sellainen, että se olisi voitu antaa myös sellaisessa oikeudenkäynnissä, jossa hän olisi ollut itse asianosainen. Siten oikeudenkäynnissä annettava tuomio on sitova myös väliintulijan osalta (HE 15/1990 vp s. 125). Pääsääntöisesti tuomion oikeusvoima ulottuu ainoastaan asianosaisiin. Perheoikeudellista asemaa koskevissa asioissa, kuten isyyden kumoamista koskevassa asiassa, tuomion vaikutukset ulottuvat kuitenkin myös ulkopuolisiin tahoihin. Korkein oikeus toteaa, ettei tällainen ratkaisun yleinen sitovuus kuitenkaan anna sivullisille itsenäisen väliintulijan asemaa.

IV Biologisena isänä itseään pitävän kanneoikeutta koskeva ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö

25. Perustuslain 10 §:n 1 momentissa turvataan jokaiselle oikeus yksityiselämän suojaan. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kohdassa säädetään jokaisen oikeudesta nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä kohdistuvaa kunnioitusta. Artiklan 2 kohdan mukaan viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi kun laki sen sallii ja se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa muun muassa muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

26. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on useassa ratkaisussaan arvioinut lapsen biologisena isänä itseään pitävän miehen oikeutta perhe- ja yksityiselämän suojaan tilanteessa, jossa kansallinen lainsäädäntö ei ole mahdollistanut hänelle isyysasiaa koskevan kanteen nostamista.

27. Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä on katsottu yhtäältä, että pelkkä biologinen suhde lapsen ja vanhemman välillä ilman oikeudellista tai tosiasiallista suhdetta ei kuulu sopimuksen 8 artiklan tarkoittaman perhe-elämän suojan piiriin. Toisaalta on kuitenkin katsottu, että lapsen biologisena isänä itseään pitävän miehen ja lapsen suhde kuuluu sen sijaan mainitun 8 artiklan tarkoittaman yksityiselämän suojan piiriin (Nylund v. Suomi 29.6.1999, Hülsmann v. Saksa 18.3.2008, Anayo v. Saksa 21.12.2010 kohdat 56 ja 58, Schneider v. Saksa 15.9.2011 kohdat 80 ja 82, Ahrens v. Saksa 22.3.2012 kohta 60, Kautzor v. Saksa 22.3.2012 kohta 63 ja Krisztián Barnabás Tóth v. Unkari 12.2.2013 kohdat 27 - 28).

28. Lisäksi on katsottu, että sanotun miehen ja lapsen aiottu perhe-elämä silloinkin, kun he eivät asu yhdessä, saattaa kuulua perhe-elämän suojan piiriin. Tältä osin keskeistä on arvioida vanhempien välistä suhdetta sekä miehen osoittamaa kiinnostusta ja sitoutumista lapseen ennen lapsen syntymää ja syntymän jälkeen (Nylund-ratkaisu, Hülsmann-ratkaisu, Różański v. Puola 18.5.2006 kohta 64, Ahrens-ratkaisu kohta 58, Kautzor-ratkaisu kohta 61 ja Krisztián Barnabás Tóth-ratkaisu kohta 27). Sopimuksen 8 artiklan suojaan voi kuulua myös sellainen aiottu perhe-elämä, jota ei ole vielä syntynyt, jos perhe-elämää on kuitenkin jossain vaiheessa mahdollisesti suunniteltu ja sen syntymättä jääminen on johtunut miehestä riippumattomista syistä, kuten vanhempien vastustuksesta (Anayo-ratkaisu kohdat 57, 60 ja 62 sekä Schneider-ratkaisu kohdat 81, 84 ja 87 - 90).

29. Perhe-elämän suojaan on tietyin edellytyksin katsottu kuuluvan myös lapsen ja sosiaalisen isän välinen suhde. Suojaa on katsottu loukatun esimerkiksi tilanteessa, jossa isyyden kumoamisen jälkeen miehellä ei ole ollut mahdollisuutta tavata lasta, vaikka hän oli ennen isyyden kumoamista viettänyt perhe-elämää tämän kanssa (Nazarenko v. Venäjä 16.7.2015 kohdat 65 - 67).

30. Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan jäsenvaltioiden harkinnassa on arvioida, miten ne punnitsevat yksilöiden ja yhteiskunnan kilpailevia etuja. Jäsenvaltioiden harkintavaltaan kuuluu myös päättää siitä, sallivatko ne biologisena isänä itseään pitävälle miehelle oikeuden saada isyysasia vireille. Useat, mutta eivät kuitenkaan kaikki, jäsenvaltiot ovat niin tehneet. Jäsenvaltioiden harkintavalta on laajempi silloin, kun kysymys on lapsen laillisen statuksen määrittelystä eli esimerkiksi isyyden kumoamisesta kuin silloin, kun kysymys on lapsen tapaamisoikeudesta ja oikeudesta saada tietoja lapsesta (esimerkiksi Ahrens-ratkaisu kohdat 65, 68 - 70 ja 75, Kautzor-ratkaisu kohdat 65, 68 - 72 ja 78 sekä Krisztián Barnabás Tóth-ratkaisu kohta 37).

31. Mainitussa ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä todetun mukaan arvioitaessa sitä, onko henkilön perhe- tai yksityiselämän suojaan puuttuminen välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa, tuomioistuimen tulee punnita huolellisesti kaikkia asiaan vaikuttavia seikkoja, asianosaisten vakiintuneita olosuhteita ja ennen kaikkea lapsen etua ja hänen perhe-elämänsä suojaa, joka voidaan arvioida biologisen isän etua painavammaksi. Suomea koskeneessa Nylund-ratkaisussa lapsen etua arvioitaessa keskeinen merkitys annettiin myös sille, että lapsella oli 15 vuotta täytettyään itse mahdollisuus nostaa isyyden kumoamista koskeva kanne.

V Korkeimman oikeuden kannanotot

32. Nykyään 6-vuotias C on syntynyt äitinsä A:n ja tämän aviomiehen D:n avioliiton aikana, minkä perusteella D on hänen isänsä. D ei asu lapsen kanssa, mutta A:n ja hänen myötäpuoltensa mukaan D kuitenkin pitää lapseen säännöllisesti yhteyttä ja on sitoutunut tästä huolehtimiseen.

33. B on vedonnut siihen, että hän on osoittanut suurta kiinnostusta C:hen jo tämän syntymästä lähtien ja on pyrkinyt saamaan yhteyden lapseen. B on kuitenkin tavannut C:tä vain tämän ollessa vastasyntynyt.

34. C:llä itsellään on oikeus ajaa isyyden kumoamiskannetta ja isyyden vahvistamiskannetta täytettyään 15 vuotta. Maistraatti on holhousviranomaisena pannut vireille hakemuksen siitä, tulisiko C:lle, vastoin hänen vanhempiensa ja huoltajiensa tahtoa, määrätä jo tätä ennen edunvalvojan sijainen isyyden selvittämistä sekä isyyden kumoamista koskevan kanteen nostamista ja ajamista varten. Maistraatin hakemus on perustunut B:n ilmoitukseen biologisesta isyydestään.

35. Niin kuin edellä kohdassa 30 kuvatusta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännöstä ilmenee, jäsenvaltiolla on harkintavaltaa sen suhteen, salliiko se avioliittoon perustuvasta olettamasta huolimatta biologisena isänä itseään pitävän miehen saada isyysasia vireille. Keskeistä on se, että tässä harkinnassa otetaan huomioon ennen kaikkea lapsen etu. Valtioiden asiana on päättää oikeudelliset menettelytavat, joilla isyyteen liittyvät kysymykset ratkaistaan.

36. Tässä asiassa kysymys on siitä, onko B:llä ollut yksin oikeutta hakea muutosta käräjäoikeuden päätökseen, jossa maistraatin hakemus on hylätty sillä perusteella, ettei edunvalvojan määrääminen ollut lapsen edun mukaista. Holhoustoimilain 80 §:n mukaan muutoksenhakuoikeus on kaikilla niillä, joilla 72 §:n mukaan on oikeus panna asia vireille. Näin ollen on ensin arvioitava sitä, olisiko lapsen biologisena isänä itseään pitävällä B:llä ollut oikeus hakea edunvalvojan määräämistä isyyden selvittämistä ja isyyden kumoamiskanteen ajamista varten.

37. Edunvalvojan määräämistä lapselle voivat holhoustoimilain 72 §:n mukaan hakea eräiden viranomaisten ohella vain hänen vanhempansa, huoltajansa ja muut läheisensä. Holhoustoimilaissa vanhempina pidetään henkilöitä, jotka ovat oikeudellisesti lapsen vanhempia. Lain esitöiden mukaan läheisten piiri on tarkoitettu suppeaksi. Korkein oikeus katsoo lapsen edun mukaiseksi, että vireillepano-oikeutta arvioidaan erityisen tarkasti silloin, kun kysymys on edunvalvojan määräämisestä lapsen henkilöä koskevia asioita varten, jotka eivät yleensä kuulu edunvalvonnassa päätettäviin asioihin. Lapsen ja hänen vanhempiensa tai muiden perhepiiriin kuuluvien oikeus perhe-elämän ja yksityisyyden suojaan voisi vaarantua, jos muut henkilöt voisivat edunvalvonta-asioiden kautta puuttua lapsen henkilökohtaisiin asioihin ja saada ne tuomioistuimen käsiteltäviksi.

38. Vireillepano-oikeuden edellyttämää läheisyyttä on arvioitava päämiehen eli tässä tapauksessa lapsen näkökulmasta. C:n kannalta katsottuna hänen ja B:n välillä ei ole henkilökohtaista suhdetta. Korkein oikeus katsoo, ettei B:tä voida pitää holhoustoimilaissa tarkoitetulla tavalla C:n läheisenä ihmisenä. Holhoustoimilain säännösten mukaan B:llä ei siten ole ollut oikeutta hakea edunvalvojaa hoitamaan C:n asioita eikä oikeutta hakea muutosta käräjäoikeuden päätökseen. Myöskään se, että B:tä on kuultu asian eri käsittelyvaiheissa, ei muodosta hänelle asianosaisen asemaa.

39. B on katsonut, että hänellä on ollut ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa suojattua perhe-elämää lapsen kanssa, mikä puoltaa hänen isyytensä vahvistamista. B:n toimet edunvalvonta-asiassa ovat perustuneet tähän tavoitteeseen. Korkein oikeus toteaa kuitenkin, että biologisena isänä itseään pitävän oikeus nostaa isyyden kumoamiseen tai vahvistamiseen liittyviä kanteita on tarkoitus määräytyä isyyslainsäädännön ja sitä koskevan oikeuskäytännön perusteella, jossa ajantasaiset ihmisoikeusvaatimukset voidaan ottaa huomioon. Oikeusjärjestyksen selkeyden ja lapsen edun kannalta ei sen sijaan ole perusteltua, että biologisena isänä itseään pitävä voisi ajaa omaa asiaansa lapsen nimissä käyttäen hyväkseen lapsen edunvalvontaa koskevia holhoustoimilain menettelyjä.

40. Korkein oikeus katsoo, että biologisena isänä itseään pitävällä miehellä ei holhoustoimilain nojalla ole vireille panijan eikä muutoksenhakijan asemaa isyyden selvittämiseenkään tähtäävässä edunvalvonta-asiassa, ellei hänellä ole laissa tarkoitettua läheistä suhdetta lapseen.

41. B:n mahdollinen itsenäinen muutoksenhakuoikeus voi kuitenkin tulla arvioitavaksi sen perusteella, olisiko hänellä asianosaisen asema oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 10 §:n 2 momentissa säädetyn väliintulon perusteella. Tältä osin Korkein oikeus toteaa seuraavaa.

42. Kysymys siitä, määrätäänkö lapselle edunvalvojan sijainen, ratkaistaan korostetusti lapsen edun perusteella. Kuten Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2002:13 ilmenee, arvioitavaksi tulee se, onko alle 15-vuotiaan lapsen edun mukaista sen seikan selvittäminen, ettei lapsi biologisesti periydy äidin aviomiehestä. Asian selvittäminen edunvalvojan sijaisen oikeustoimien kautta merkitsee tosiasiassa sitä, ettei lapselle itselleen jää mahdollisuutta myöhemmin itsenäisesti harkita, onko hänen oman etunsa mukaista selvittää biologista isyyttä ja muuttaa sitä, ketä oikeudellisesti pidetään hänen isänään. Siten edunvalvojan sijaisen määräämistä koskevan oikeudenkäynnin lopputulos koskee välittömästi lapsen etua ja oikeutta.

43. Edunvalvojan sijaisen määrääminen lapselle on tässä asiassa yhteydessä B:n pyrkimykseen saada oikeudellinen isyys kumotuksi ja sen sijasta oma biologinen isyytensä vahvistetuksi. Edunvalvojan sijaisen määrääminen lapselle voi sinänsä tukea B:n pyrkimyksiä, kun taas hakemuksen hylkääminen voi muodostua esteeksi hänen tavoitteidensa toteutumiselle lapsen tässä ikävaiheessa. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että asiassa annettavan päätöksen lopputulos tulisi oikeudellisesti arvioiden välittömästi B:n hyväksi tai häntä vastaan. Isyyteen liittyvät kysymykset tulisivat joka tapauksessa erillisessä oikeudenkäynnissä ratkaistaviksi. Kuten edellä kohdassa 40 on todettu, B:llä ei myöskään ole edunvalvojan sijaisen määräämistä koskevassa asiassa itsenäistä vireillepano-oikeutta eikä asianosaisen asemaa. B:llä ei siten ole itsenäiseltä väliintulijalta edellytettyä kannevaltaa asiassa.

44. Kohdassa 39 esitetyn mukaisesti Korkein oikeus katsoo, ettei oikeudenkäymiskaaren sääntelyyn kuuluvaa väliintulijan käsitettä ole perusteltua tulkinnallisesti laajentaa, jotta biologisena isänä itseään pitävä saisi mahdollisuuden vaatia edunvalvojan määräämistä lapselle voidakseen näin tosiasiassa ajaa oman isyytensä vahvistamista. Tällainen tulkinta toisi lisäksi varsin sattumanvaraisen lopputuloksen, jos puhevallan edellytyksenä olisi, että joku toinen taho olisi pannut edunvalvonta-asian vireille.

Johtopäätös

45. Edellä esitetyillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei B:llä ole ollut asianosaisen eikä oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 10 §:n 2 momentissa tarkoitetun itsenäisen väliintulijan asemaa oikeudenkäynnissä. B:llä ei siten ole ollut oikeutta hakea itsenäisesti muutosta käräjäoikeuden päätökseen. Näin ollen hovioikeuden olisi pitänyt jättää B:n valitus muutoksenhakuoikeuden puuttumisen vuoksi tutkimatta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. B:n valitus hovioikeudelle jätetään tutkimatta.

Käräjäoikeuden päätös jää siis pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Hannu Rajalahti, Soile Poutiainen, Marjut Jokela ja Ari Kantor. Esittelijä Tiina Väisänen.